Noutajan maailma

Pieniä askelia kohti tokon maailmaa…

Milo opetettu pikkuhiljaa tokoilemaan namit taskussa. Eli palkka tulee nyt taskusta eikä kädestä. Hienosti koira hiffannut ja naksutin auttanut huimasti tässä. Enää ei seurata namikättä vaan sivulletulo korjataan kuin itsestään. Ukko on valtavan innoissaan aina kun pääsee tekemään. Tuntuu ihan siltä kun sen itse tekemisen arvo olisi noussut paljon korkeamaale kun sen namin arvo koiran silmissä.

pieniä askelia noudoissa….

Milolle mennyt hyvin damin pitoharjoitukset perille.  Toki harjoitukset on tehty erillään kaikesta muusta eli en tosiaan tiedä ymmäärtääkö se käskystä (tai ilman käskyä) pitää sitä damia esim. noudon yhteydessä samalla tavalla. Yhdet riista treenit otin tässä välissä ja tein sekä kanijäljen, että pienen ruudun. Milo ei tuonut oikeastaan mitään. Kanin ymmärrän kun se oli ehkä hieman huonokuntoinen, mutta en vaakkuja. Yhdessä kun lähdimme ruudusta hakemaan variksia se toi ne kyllä kun olin lähempänä varista.

pieniä pennun kokoisia askelia…

huomenna lähtö viimeisen kerran katsomaan kaikkia pentuja yhdessä, sitten ne lähtevätkin kaikki vuorollaan uusille omistajilleen. Pennut kasvaneet kuvista päätellen hurjasti ja oma kärsivällisyys koitoksella kun ei millään jaksaisi odottaa niitä ihania naskali hampaita

Tänää käytiin pellolla treenailemassa.

Ensin vein yhden damin ja hain sen myös itse pois. Milo oli hiiren hiljaa kokoajan. Sitten vein samaan paikkaan variksen ja lähetin ohjauksella eteen. Milo löysi variksen ja hetken mietittyään lähti kiikuttamaan minua kohti, pudotti matkalla ja kannustuksen jälkeen toi käteen.

 Tein vielä samanlaisen eteen lähetyksen, mutta tälläkertaa matkan varrella oli pieni oja.  Milo vallan innostui ojasta ja tämä varis tulikin aivan hurjan vauhdikkaasti käteen asti ilman mitään miettimis taukoja tai pudotteluja. Varsin ylpeä täytyy olla kun koiralla yleensä on kovin pinnallinen nouto ote niin nyt sen oli pakko pakata varis hyvin suuhun että pääsee niin vauhdikkaasti ojan ylitse. Hieno ukko.

Vielä yksi ohjaus sivulle ja yksi nenän käyttö nouto ja nämä menikin täysin moitteettomasti. Ilmeisesti ensimmäisen noudon takkuilu johtui riista tauosta, koiralla hieman kesti päästä riistan makuun

Hyvä ja HILJAINEN treeni! Vesisade, märkäluminen pelto ja vieressä koiratarha haukkuvine koirineen antoi haastetta muuten helppoihin tehtäviin.

Huomenna taas lappeenrantaan katsastamaan uutta tulokasta Maicyä.

Nämä sivut olleet boikotissa koska en muistanut salasanoja enkä tunnuksi, mutta nyt ne on taas muistissa ja jatkan mielelläni täältä! Mukava katsoa noita vanhoja kuulumisia

Noniin olipahan viikonloppu. Käytiin lauantaina Eurajoella möllerissä hakemassa yhden lokin ja yhden harakan ja ajamaan takasin kotiin

Eli tollereiden epävirallinen nome koe Mölleri pidettiin eurajoella lauantaina ja minä sitten reippaana tyttönä pääsin klo 04 aamulla töistä, kävin kotona pakkaamassa tavarat ja lähdettiin suoraan ajamaan. Eli siis ilman pisaraakaan unta lähdimme reissuun

Paikanpäällä oli paljon odottelua, joka on perjaatteessa hyvä asia Milolle. Se yleensä rauhottuu kun sen ottaa ulos autosta, vähän tekee sen kanssa jotain samalla kun odottelee vuoroa. Aamuaurinko nousi vain korkeamalle ja päivästä alkoi tulla todella kuuma. Onneksi metsä oli varjoisa, mutta muutenkin Milo käy niin kuumana ja stressaa niin sen ruumiinlämpö oli kyllä varmasti korkealla.

Voin vain kuvitella kuinka innoissaan Milo oli kun tajusi että pääsee viileään veteen noutamaan, tästä syystä meidät hylättiin jo käyttännössä siinä kohtaa kun odottelimme ensimmäistä vesinoutoa. Koira nimittäin lauloi ehkä kovempaa kuin koskaan. Haki se lokin, mutta lokki suussa uiskenteli lumpeiden ympäri yms. teki vedessä vaikka mitä ennekuin tuli rantaan, eikä todellakaan tuonut lokkia minulle vaan jätti sen n. 10m minusta olevalle rannalle.

No saatiin harjotuksen vuoksi käydä hakemassa ohjausharakka, joka oltiin viety motivoidusti koiran nähden jo ennen vesinoutoja. Milo ei tosiaan ollut koskaan harakkaa nähnytkään. Muisti hienosti paikan ja löysi harakan, ei ottanut sitä vaikka hetken siltä näytti. lähetin uudestaan ja sitten toi kyllä, mutta ei käteen asti.

Siinä meidän huippusuoritus taas jälleen. Variksella vähän treenasin ennen suoritusta ja toi ihan spontaanisti, viikolla oli toiminut myös hyvin. Ei se vielä ole valmis enkä oikein tiedä millon olisi kun suurin ongelma tällä hetkellä on luultavasti kuumuminen vedestä. Taippareihin mennään vasta syksyllä ja nyt yritettään treenata jotenki rationaalisesti ennen sitä. 

Fiia neiti oli sitten sunnuntaina sekä toko, että agility harjoituksissa Oli todella kuuma ilma, mutta hienosti tytteli joksoi silti.

Tehtiin tokossa aluksi seuraamista ja paikalla makuuta. Tehtiin myös sivulle tuloja ja siitä maahan menoja ja takaisin istumista. Kuten Milo, myös Fiia on opetettu menemään väärin maahan istumisesta. Eli käyttää takajalkoja maahanmenemiseen. Milo oppi jo ihan muutamasta kerrasta uuden maahanmeno tavan, mutta Fiialla stä saa vielä jankata ja pitkään. Tyttö tekee kyllä nyt maahan menot niin ettei siirrä jalkoja, mutta käyttää niitä kuitenkin. Toko kouluttajamme Mari sanoi, että ongelmat näkyvät tässä sitten kaukokäskyissä.

Tehtiin myös motivoituja luoksetuloja, kun oli niin kuuma ilma. Koiran virettä saatiin nostettua. Mari piti siis koirista kiinni ja ohjaajat juoksivat pois päin ja kutsuivat lopuksi koiraa. Ryhmässä olevat belggarit rimpuilivat hulluna ja juoksivat kuin saalis eläimet omistajan luokse. Fiia sen sijaan tuli kyllä älyttömään kovaa luokse, mutta ei todellakaan riuhtonut Marilla kiinni ollessaan, vaan istui siinä nätisti ja odotti käskyä Marikin nauroi, kuinka noutajat on niin ihanan hillittyjä vaikka onkin vielä pentu.

Fiia on kyllä niin mahtava persoona. Sitä ei kyllä hetkauta yhtään mikään, se on niin rauhallinen ja mutkaton. Ainoa vaikea Fiiassa on pitää motivaatio yllä.  Se tekee mitä tahansa pyydän, mutta tokossa pitäisi olla super suuri motivaatio ja nopeus liikkiesää. Fiian mielestä yli kolme kertaa sivulletulo peräkkäin on tylsää, no onhan se. Milo kun ei näe mitään eroa kuhan saa makkaraa ja kehuja. Fiia kyllästyy nameihin nopeasti.

Sen jälkeen jäätiin suoraan treenamaan pentuagilityä tehokkaasti kun meitä oli vain 2. Opeteltiin putkea ensin. Fiialla kesti jonkun aikaa että löytyi luottamus lähteä putkeen, Kun se sen tajusi niin se kyllä innostui valtavasti. Oli tosiaan kuuma ja juuri lopetettu toko treenit. Tyttö oli siis valtavan väsynyt, mutta jostain se repi motivaation agilityyn. hypättiin myös ihan super matalaa rengasta. Tyttö tajusi sen todella nopeasti. Lopuksi tehtiin vielä puomia. Fiia ei edes jännittänyt. Mari kehui Fiian lihaksistoa ja kehon hallintaa. Mari ihmetteli kuinka puomi oli sille niin helppo, vaikka on noin nuori ja vielä kultainen, joilla menee kuuolemma pitkään hahmottaa puomi.

Käytiin koirien kanssa tänään lappeenrannassa vähän treenailemassa. Iina oli tehnyt meille hienot taippari treenit ihan kokeen malliin ja Milo kävi reputtamassa myös ne… hmm tuleekohan tuosta sittenkään noutajaa?

Aluksi vesi noudot ja Milo palautti lokin jonnekki hornaan, eikä suostunut tuomaan sitä minulle. Toinen lokki tulikin hieman lähemmäs, mutta koiran saaminen pois vedestä olikin haastteelisempaa.

Ruudussa otti spontaanisti ensimmäisen vaakun minkä löysi, mutta paineistui aivan vietävästi jostain syystä ja kävi stressailemaan. kiikutteli vaakkua pois päin, rääkyi sille, nosti, pudotti, nosti. No kyllä se jossain vaiheessa luokse tuli, mutta toista varista se ei suostunut noutamaan. Sijaistoimintoina kuseskelu ruutuun ja ruohon syöminen. Kokeiltiin vielä että Daisy haki ensin ja sitten Milo, mutta ei kiinnostanut äijää.

Olisiko meillä pieni tauon paikka. Ainakaan ruutua ei tehdä pitkään aikaan, vaan nyt keskitytään yhteistyöhön (jälleen) ja siihen että noutamisesta tulee taas kivaa.  Niin ja saatiin ohjeeksi väsyttää koira ennen treenejä. Se on huomattu että muutenkin energinen koira niin toi suoraan autosta treenaamaan ei vaan toimi kun ukko käy ihan ylikierroksilla.

Sitten otettiin Fiia autosta ja päästettiin koirat juoksemaan vapaana. Milon isä Dami ja Fiia tuntuivat tulevan hyvin toimeen keskenään. Johtuu varmaan siitä että Milon äiti Essi pisti välillä Fiia matalaksi kertoakseen kuka määrää ja Daisy-sisko ei paljon korvaansa hetkauttanut uudelle tuttavalle.  Jäljelle jäi siis Milo ja Dami.

Sanoin Iinalle, että tehdään Fiialle jotain vesinoutoja kun se ei vielä ui. Ai ei ui…no siellä se ihan itsenäisesti polskutteli. Eli tyttö oppi uimaan, tosin tekniikka näytti vielä järkyttävältä. Etujalat kauhoi metrin mittasia pärskeitä. Damille tehtiin lokilla noutoja ja Fiiakin sai lokkiin tutustua, vaan eipä neiti oikeen tajunnut että se iso homma pitäis ottaa mukaan.

Tehtiin Fiialle ja Daisylle sitten dameilla vesinoutoja vuorotellen. Hienosti tuli rantaan damit. Lähetettiin koirat melko kaukaa rannasta ja hyvin tuli käteen asti silti damit. Molemmat koirat joutuivat jonkun verran maalla kantamaan damia ravistelematta. Fiia odotti myös hienosti paikallaan kun kävin heittämässä daisylle damia ja katsoi hiljaa kun daisy nouti.

Fiia teki vielä pari markkeerausta ja markkeerasi todella hyvin.

pieni loppukevennys vielä:  Fiia kantoi myös pitkän aikaa aamulenkillä oravaa…  Se löysi jonkun ihan suht hyvä kuntoisen kuollen oravan ja päätti ottaa sen ja tarjota mulle. Tietenkin hurjat kehut vaikka meinas oksennus tulla kun koira tunkee kurrea mun naamaan. Kaikki puput ja linnut kyllä menee, mutta jostain syystä toi kuollu kurre oli inhotava. En sitte uskaltanu siihen koskea kun ei minkään näkösiä suojavarusteita ollut mukana. Ajattelin antaa Fiian pitää sen ja toivoa että se jossain vaiheessa sen unohtaa. (Fiia ei osaa mitään käskyä, jolla pudottaa esine, paitsi sillon kun se on tukevasti minun hyppysissä) Aika pitkään Fiia kantoi kurrea mukana ja vähän väliä tarjosi sitä minulle. Heti kun näin Fiian laskevan oravan maahan kutsuin sen luokse, jotta se unohtaisi oravan siihen, mutta ööö hetkonen sehän on noutaja eli reaktiona oli –> Kurre mukaan ja viedään se mammalle. No ei muutakun hirveet kehut taas oksennusta pidätellen Loppu hyvin kaikki hyvin, paremmat hajut vei huomion kurresta ja jossain vaiheessa kurre vain unohtui.

Voi voi…no nollahan sieltä tuli.

Kyllä sieltä nou1 tulosta hakemaan lähdettiin, mutta niinkin hienoin tuloksin, että koira ei tuonut variksen varista Hyvin oli koira hallinassa kun ruutu pääty loppujenlopuksi siihen ettei koira tule luokse ja löytyy rannasta syömästä ruohoa! HYVÄ ME!

No tulipahan huomattua, että yksi asia jäänyt harjottelematta, nimittäin se että ruudussa voi olla käynyt 15 koiraa joista puolet narttuja, ennen meitä.

Eli siis koe meni niin että vesinoudot odotetustikkin ihan nappiin ja koira oli jopa melko hiljaa odottaessa käskyä. Katsoi laukakukseen päin, mutta nosti heti katseen linnulle kun havaitsi sen nousevan ilmaan.

Ruutu alkoi hyvin, Koira tarkkaili ampujaa ja siirsi markkeeraus linnulle hienosti katseen ja käskystä lähti kun raketti noutoon. Normaali Milon ruutu—> kävi siis tsekkaamassa kaikki linnut ensin ja normaalisti olisi tämän jälkeen alkanut noutamis osio. No Milon mielestä ruudussa oli mielenkiintoisia hajuja ja narttujen pissoja mitä piti käydä lutkuttamassa. Merkkaili sinne tänne ja unohti kokonaan tehtävän. Lähetin tuomarin käskystä uudestaan ja merkkailu jatkui. Tuomari kävi jopa heittelemässä varista Milolle, mutta Milo vain nopeasti vilkaisi, että mitäs joku ukko riehuu tossa variksen kanssa ja lähti toiseen suuntaan. Vielä sain viimeisen mahollisuuden lähettää Milon ja koira hävisi ihan kokonaan. Kutsuin sitten luokse eikä mitään kuulu. Joku toimitsija sitten äkkäsi ukkelin rannasta mussuttamasta ruohoa. JESS kyllä me edustimme taas.

Pyysin treenata vielä kokeen ulkopuolella variksilla. Vaivalla sain sen kantamaan 2m ja siihen jäi.

No kyllä varmaan hieman noi Fiian juoksut vaikuttaa siihen että koira noin herkästi haistelee noita nartun hajuja ja että ne ylipäätään on kiinnostavampia kuin noutaminen. Kuitenkin ennenkin tehty muiden koirien jälkeen ruutua. Hyvä koira ei toisaalta välittäisi vaikka vieressä istuisi 10 juoksusta narttua. Vielä jonain päivänä saadaan Milokin taipumaan.

Torstaina olisi ajatuksissa lähteä treenaamaan taippareita lappeenrantaan, kasvattajan luokse. Katsotaan mimmoisin eväin sielä tullaan takaisin, mutta ennen sitä en ota yhtään noutoa.

Tässä vielä arvostelu:

1. sosiaalinen käytös:  ystävällinen noutaja
2. uimahalu:  menee reippaasti veteen ja ui mielellään
3. hakuinto:  tutkii aluetta ja vähän ulkopuoleltakin
4. noutohalu: tuo lokit, mutta ei ala noutamaan variksia
5. nouto-ote:  noutamillaan pehmeät otteet
6. palauttaminen: tuo lokit ohjaajalle
7. reagointi laukaukseen: Erittäin tarkkaavainen
8. yhteistyö: yhteistyössä
9. yleisvaikutelma: Innokkaan tuntuinen nuorehko uros, jolla hyvä vesityö. valitettavasti tänään koe keskeytyy noutohalun puutteeseen.

(osio noutohalu, oli siis ruksittu hylätyksi)

Tuomari: Ari Huttunen

Tässä nyt viime syksystä asti koitettu päästä taippareihin ja millon mitäkin ollut esteenä, koira rikki tai omat työvuorot :(.

Vihdoin ja viimein saatiin eurajoen taippareista 19.6. peruutuspaikka. JES ja APUA!

Koira ei viime kesän jälkeen ole spontaanisti pupua kantanut, eli teho treeni pupun kanssa. Sen verran oman koirani tunnen, että suoraan jälkeä sille on turha enään tehdä, eikä auta vaikka pupulla kuinka riehuisi. Ainoa tapa saada se nostamaan pupua spontaanisti on tuttu ja turvallinen ruokakuppi tekniikka, jolla koko koira on saatu ylipäätänsä koskemaan riistaan. Eikun pihalle kera jäniksen, milon ja iltaruuan.

Muutamasta kehotuksesta Milo toi pupun. Seuraavana päivänä meidän juoksuinen narttu keksi alottaa tärpit…Milo sekosi. Milo lopetti siis nukkumisen, syömisen ja kaiken muun järkevän toiminnan, se ravaa ympäri kämppää ja vinkuu. Pupua se kyllä toi kun oli 100 kertaa kehottanut ja palkka ei ollut pupun arvoinen, sillä koira ei suostunut koskemaan ruokaansa.

Se siitä pupusta. Keskiviikkona oli toko treenit ja voi voi mitä sähläämistä. Milo teki mitä pyysin, mutta ei sillä kivaa ollut kun ei se jaksanut keskittyä yhtään tokoiluun,  katseli vain muita koiria ja vinkui.

Illalla muistuttelin variksen noutamista Milolle. En ollut huolissanni etteikö poika kantaisi vaakkua kun koko kevään niin hienosti sitä noutanut. No kaikki näköjään mahdollista, Milo ei koskenut varikseen, sitä ei vain kiinnostanut. Kyllä oli itku lähellä. Taipparit parin päivän päästä ja koira haistattelee pitkät koko noutamis hommalle. En nyt osaa sanoa oliko syy pelkästään juoksuissa vai teinkö sitten itse jotain radikaalisti väärin? Kyllä loppujenlopuksi sain koiran kantamaan varista, mutta huhhuh olipas työn takana.

Päätettiin sitten laittaa Fiia evakkoon veljeni luokse, jotta Milo saisi mielen rauhan. Oli selvästi hyvä ratkaisu, sillä milo oli paljon rauhallisempi. Ei se ruokaa syönyt, mutta nukkui ainakin.

Torstaina oli yhteistreenit muiden tollereiden kanssa serenassa. Olipa ihana nähdä 2 todella riistaviettistä tolleria ja Milon veli Nemo ja sisko April. Tehtiin veden äärellä markkeerauksija ja muistinoutoja. Itse tein vain variksilla noudot. Omasta mielestä treenit meni täysin pyllylleen… koira tiputteli varista eikä enää nostanut uudelleen sitä. Vinkui varikselle ja sähelsi muutenkin jatkuvasti. Loppuun sain yhden melkein onnistuneen noudon. Muiden mielestä Milolla meni ihan hyvin, mutta pieni perfektionisti minussa ei ollut lainkaan tyytyväinen suoritukseen. Ehkä se että on tehnyt paljon töitä ja nähnyt koiran tekevän moittettomia noutoja niin pienikin pudottelu tai sählääminen tuntuu lasinsiruilta sydämmessä. Se on aina takapakkia, sama kun kirjottaisi raporttia 20 sivua ja katsoisikun pomo pistää ne suoraan paperi silppuriin.

No hyviä neuvoja ainakin sain, eli koiraa ei tarvitse avustaa nostamaan varista, se kyllä tuo sen, vaikka en kehottaisi ja pilittäisi jatkuvasti. (yllätävää kyllä, Milo toi paremmin ilman avustusta, vaikka omaan silmään se sählääminen variksen luona näytti tasan avustuksen pyynnöltä)

Nyt vaan psyykataan itsemme huomista varten!

Päätinpä nyt tosiaan aloittaa itsekkin tämän suositun blogaamisen.

Tulee niin paljon luettua muiden blogeja (tai lähinnä kasvattajan ja koira kavereiden treeniblogeja). Omien nettisivujen pävittely kun tuntui olevan liian raskasta ja kaverit (ei koira ihmiset) ovat jo kyllästyneet koira jopinoihini, jonnekkin kuitenkin pakko purkaa, vaikke ketään kiinnostaisikaan.

Tollerini Middle Island`s Afterglow Amigo “Milo” on -07 syntynyt uros. Lyhyesti kerrottuna se on ensimmäinen harrastuskoirani ja myös sen mukaisesti koulutettu Tavoitteena tälle vuodelle Nou1 ja toko startti. Mahdollisesti myös joku agility starttikin.

Sitten meillä on myös kultainen Kasion Floral Ficus “Fia”. Fia on -09 syntynyt nuori neiti. Varsinaisesti ei ole oma koira, mutta sen kanssa tulee treenattua noutojen lisäksi vähän tokoa.